Jassu oli ensimmäinen koiramme. Hänen kanssaan pääsin koiraharrastukseen sisälle. Harrastimme vähän aikaa agilityä ja kävimme muutaman kerran match showssa sekä junior handlerissa kisaamassa.

Luonteeltaan Jassu oli hyvin ei cavaliermainen. Hän viihtyi paljon itsekseen ja ei pahemmin välittänyt lajitovereistaan. Vieraita ihmisiä kohtaan Jassu oli aika välinpitämätön, mutta tuttuja kohtaan oli ystävällinen. Jassu oli aika omapäinen ja juoksuisen tytön tuoksun saadessaan äärimmäisen rakastunut. Rosieen Jassu suhtautui erittäin isällisesti. Se ei päästänyt vieraita uroksia Rosieta haistelemaan. Pentuja Jassu rakasti ylikaiken, pennut saivat tehdä vanhalle pojalle ihan mitä tahansa.

Jassun kaksivuotisrokotuksen yhteydessä eläinlääkäri kuuli sydämessä sivuäänen. Olimme kauhistuneita asiasta. Vaikka tiesimme rodussa esiintyvästä sydänviasta, emme osanneet odottaa sen tulevan kohdallemme näin pian. Eläinlääkäri pelotteli meitä, että Jassu eläisi vain noin kuusivuotiaaksi. Mutta Jassun sydän pysyi pitkään varsin hyvässä kunnossa. Nesteenpoistolääkitys aloitettiin kesällä 2000 ja varsinainen sydänlääkitys tammikuussa 2001. Tämän jälkeen Jassun tila kuitenkin heikkeni. Viiden vuoden iässä Jassun huomattiin kuuroutuneen. Jassu kärsi myös nivelongelmista vanhemmalla iällä. Jassu sairastui furunkuloosiin noin seitsemänvuotiaana.

Vaikean päätöksen jouduimme tekemään huhtikuussa 2001. Eläinlääkärin ennustuksesta huolimatta Jassu eli lähes yhdeksänvuotiaaksi.

Minna tuli kotiimme, kun olin vain 6-vuotias. Hän oli seuranamme seuraavat 18 vuotta ja hänen ansiostaan opin kunnioittamaan ja rakastamaan eläimiä. Minna oli toisaalta lempeä sylikissa, mutta myös viisas ja rohkea saalistaja. Monasti hän katosi mökillämme sopivasti juuri, kun olimme lähdössä takaisin kaupunkiin. Niin kovasti veri veti metsälle.

Tuomas

Martta oli Minnan tytär ja syntyi mökillämme kesällä. Kasvettuaan aina äitinsä helmoissa, ei Martta koskaan itsenäistynyt kunnolla ja oli siksi perheen pullakissa. Martta kuitenkin viihtyi sohvan lisäksi luonnossa ja usein katosi moneksi tunniksi pihamme "viidakkoon" mökillä.

Tuomas

Eppu saapui ystäväperheeltämme astman takia vuonna 2002. Kissa oli luonteeltaan varsin kaksijakoinen. Epulla oli lempeä puolensa, jonka hän näytti vain harvoin ja valitusti. Toisaalta Eppu oli varsin temperamenttinen ja saattoi esimerkiksi kiivetä ihmisen olalle jalkoja pitkin varoittamatta ja kynsiään säästelemättä... Koiriemme kanssa Eppu tuli aina hyvin toimeen. Epulla oli kaikesta päätellen jonkinlaisia kehityshäiriöitä, joiden vuoksi hänen käytöksensä oli arvaamatonta. Ystäväperheemme kertoi esimerkiksi, että Eppu oli itse purrut häntänsä poikki. Vuoden 2004 kuluessa Eppu alkoi oirehtia ja meni syksyllä nopeasti aneemiseksi. Hänellä oli ilmeisesti jokin elimellinen vika tai sairaus, joka vei kissamme parempaan paikkaan.